lauantai 1. lokakuuta 2016

Rauhallista, Kaunista, Rentoa

Ihan pakko oli vielä tulla kirjoittelemaan. Päivä tehty töitä ja toohotettu mennä syntymäpäiviä ja viety ihmisiä ees ja taas. Isäntä lähti vähän juhlimaan ja lapset heittäytyivät ihan ranttaliksi. Täällä on itketty, kiukuteltu ja huudettu. Kaikki oli huonosti. Voi hermot rakkaat, kuinka te kestättekään. Muutamaan kertaan saatu taas laskea kymmeneen ja takaisin. *Syvä huokaus* 
Mutta nyt on Lapset saatu nukkumaan, lelut siivottu pois, pinnat pyyhitty ja pikasiivous suoritettu.. Hys! Kuuntelen, ei ääntäkään! Talo on aivan hiljainen. Nyt alkaa äidin aika. Ei muuta kun sohvalle möllöttämään ja nauttimaan omasta ajasta. Tiedättekö tunteen? Kun koko ilta meni vähän  mönkään ja hermotkin vähän kärähti ja yhtäkkiä totaali hiljaisuus? 







Hyvää yötä kaikille!





16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Rauhallista loppuviikkoa ja ihanaa syksyn jatkoa :)

      Poista
  2. Juu, hiljaisuus tuntuu niin oudolta, kaiken hulinan jälkeen. Nauti 💕

    VastaaPoista
  3. Juu, hiljaisuus tuntuu niin oudolta, kaiken hulinan jälkeen. Nauti 💕

    VastaaPoista
  4. Niin rauhalliset ja tunnelmalliset kuvat. Oma aika on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuviin oli niin kiteytettynä mun fiilikset juuri silloin :) Oma aika on tärkeää ja välillä tuntuu että sitä ei vaan osaa ottaa, vaikka tulee niin tarpeeseen :)

      Poista
  5. Ensi kertaa blogissasi vierailulla. Ihania kuvia sulla täälä ja paljon kivoja sisustusideoita löytyi myös ☺ tervetuloa vastavierailulle kurkistamaan hirsitalon rakennusprojektia 😊

    VastaaPoista
  6. Ihanaa! Rentouttavaa omaa aikaa!🖒

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä rentouttavaa, suosittelen välillä ihan jokaiselle :)

      Poista
  7. Oma aika on kyllä tärkeää ja siitä kannattaa nauttia. Ainakin kuvista näyttää hyvinkin tunnelmalliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hyvin toivat kuvat esille sen hetkisen fiiliksen <3

      Poista
  8. Joo, tiedän tunteen ! Kolmen lapsen äitiys ja 13 vuotta viikkoleskenä opetti todellakin nauttimaan siitä totaalisesta hiljaisuudesta, joka viimein tulee. Reporankana sohvalla aivoja nollaten...jotain hömppää telkusta katsoen tai vaan hiljaa maaten. Välillä kaipaan niitä hetkiä, sillä nykyään mies on istumassa vieressä ja koskaan ei oikeastaan saa olla yksin. Hassua, mutta kyllä sitä ihan omaa "yksinoloa" joskus kaipaa. Lenkillä onnistuu, muttei oikein kotona :)

    Kiva kun jätit puumerkkiä blogiini, löysin tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tiesi tänne :) Tervetuloa uudestaan :) Kyllä omaa aikaa todella pitää arvostaa niitä pieniä hiljaisia hetkiä. Usein varsinkin kun lapset ovat pieniä se rajoittuu ehkä siihen tuntiin illalla.. Mutta se tunti on sitäkin ihanampaa :)

      Poista

Jätäthän kommentin ja piristät päivääni :)